Johdanto
		Kulttuuriympäristö on alun perin ollut luonnonympäristöä jonka ihminen on toimillaan muuttanut omia tarkoituksiaan palvelevaksi. Koska kulttuuriympäristö rakennuksineen, rakenteineen, viljelyksineen on ihmisen aikaansaannosta, on se ihmisestä riippuvaista ja vaatii myös ihmisen huolenpitoa pysyäkseen kunnossa. Tämän vastuun ihmisellä voisi ajatella olevan paitsi itseään ja toisia ihmisiä, myös luontoa kohtaan. Ränsistyvä ja hoitamaton, ihmisen haltuunsa ottama ja hylkäämä ympäristö rasittaa luontoa yhtä paljon tai jopa enemmänkin kuin hoidettu kulttuuriympäristö, ja tekee sen vieläpä ketään hyödyttämättä. Jotta tietäisimme ja muistaisimme keitä olemme ja mistä olemme tulleet, on meidän tärkeää hoitaa kulttuuriympäristöämme. Samoin on tärkeää, että jätämme lapsillemme arvokkaan ja hoidetun kulttuuriympäristön, jota he aikanaan saavat vaalia. Maailman muuttuessa kiihtyvällä vauhdilla tarvitaan välineitä, joiden avulla muutosta pystytään hallitsemaan. Jotta ympäristössämme säilyisivät tutut ja turvalliset piirteet, vanhat rakennukset ja pihapiirit, viljelyaukeat ja kulkureitit, on tärkeää, että edellytykset sen elävänä ja toimivana pitämiselle ovat olemassa. Kulttuuriympäristön hoito-ohjelma pyrkii esittämään keinoja vanhan ylläpitämiseksi ja säilyttämiseksi ja esittämään tapoja joilla kulttuuriympäristön hoitoa voidaan edistää. Talojen pitäminen asuttuina, verstaiden ja työtilojen käytettyinä ja maatilojen viljeltyinä on tärkein edellytys niiden säilymiselle. Moni tyhjilleen jäänyt vanha koulu voisi hyvinkin toimia asuntona ja työtilana, moni autioitunut maalaistalo kesäasuntona. Kulttuuriympäristön hoito-ohjelma auttaa myös uutta rakennettaessa kertoessaan rakentamisen paikallisista ominaispiirteistä ja piirtäessään näin ympäristöön sopeutuvan uudisrakentamisen suuntaviivoja. Vanhalla on oma arvonsa, oikeutensa olla olemassa, viehätyksensä, myös käyttöarvonsa. Vanhan korjaaminen oikein on varmastikin useimmissa tapauksissa kestävän kehityksen mukaista, kun taas purkaminen on useimmiten sen vastaista. Avoimilla viljelysmailla ja vanhoilla laidunmailla on oma kasvi- ja eläinkuntansa, joiden elinympäristön säilyttämisestä on myös kyse kulttuuriympäristöä hoidettaessa ja maisemia avoimina pidettäessä. "Talotohtori" Panu Kailan ajatus siitä, että talon säilyminen sata vuotta takaa, että siinä ei ole mitään perustavaa laatua olevia vikoja ja että se hyvinkin voi kestää vähintään toiset sata vuotta, on varmastikin perusteltu ja kannustaa osaltaan vanhan vaalimiseen. Ajatus tulisi muistaa myös uutta rakennettaessa, jotta sadan vuoden kuluttua meidän aikamme rakennuksista voitaisiin ajatella samoin. Ihmisten viihtyvyyden ja paikkakunnan vetovoiman kannalta on myös tärkeää, että ympäristö on moniulotteinen, rikas, viihtyisä ja hoidettu. Viihtyisyyteen ja houkuttelevuuteen vaikuttaa se, että ympäristö koostuu useista eri ajallista kerroksista, jotka sopeutuvat toisiinsa, samoin se että asukkaat tunnistavat kotiseutunsa arvokkaat ominaispiirteet ja haluavat vaalia niitä, kokevat kotiseutunsa turvalliseksi ja haluavat omalta osaltaan pitää sen elinvoimaisena. Ympäristön ränsistymisestä sitä vastoin seuraa helposti vieraantuneisuutta ja kasvavaa välinpitämättömyyttä ympäristöä ja itseä kohtaan.   Tarkentunut ympäristölainsäädäntö edellyttää tarkempaa tietoa kulttuuriympäristöstä ja sen hoidosta. Kuntakohtaisia hoito-ohjelmia on tehty koko maassa 90-luvun puolivälistä alkaen. Ohjelman tekoon johdattavat myös kansainväliset sopimukset ja julistukset, joita ovat esimerkiksi Euroopan Neuvoston Yleissopimus rakennustaiteellisen perinnön suojelemisesta (1985), UNESCO:n Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta (1972) ja ICOMOS:n Julistus historiallisten kaupunkien ja kaupunkimaisten alueiden suojelusta. Vasta valmistunut Pohjois-Savon arkkitehtuuripoliittinen ohjelma kehottaa kulttuuriympäristön hoito-ohjelman laatimiseen joka kuntaan. seuraava sivu                    edellinen sivu
Rakennuslaki Kulttuuriympäristö Kutke - Pohjois-Savon kulttuuriympäristön hoito-ohjelma Kotikatu Ympäristöministeriö/alueidenkäyttö KANSAINVÄLINEN ICOMOS UNESCO JA KULTTUURIPERINTÖ Alueidenkäytön seurannat Pohjois-Savossa