Kuinka Leppävirta syntyi

Viime kädessä Leppävirran pitäjän perustamiseen lienee vaikuttanut Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Tultuaan Suomen kenraalikuvernööriksi marraskuussa 1637 ryhtyi Brahe hallituksena toimeksiannosta tarkastamaan hallintoaluettaan pitkillä matkoilla sisämaahan. Jo vuoden 1638 alkupuolella hän teki matkan Hämeen ja Savon halki Savonlinnaan, Käkisalmeen ja Viipuriin tutustuen näin myös itäisen Suomen oloihin.

Palattuaan Turkuun hän kirjoitti pitkän kertomuksen hallitukselle matkastaan ja totesi siinä mm. kirkkojen olevan liian harvalukuisia ja seurakuntien liian suuria vähin voimin hoidettavaksi. Hallitus oli asiasta yhtä mieltä Pietari Brahen kanssa ja antoi hänelle tehtäväksi tutkia voitaisiinko jo olemassa olevat kappelit tehdä itsenäisiksi seurakunniksi ja edelleen yhdessä piispan kanssa harkita kunkin seura-kunnan sijaintia ja kokoa, ja jos jokin niistä havaittaisiin liian suureksi jakaa se kahteen tai kolmeen seurakuntaan.

Valtiovallan patistelun seurauksena 1630–1640-luvulla syntyi maahan kymmenittäin uusia seurakuntia, sekä Turun että Viipurin hiippakunnassa. Kyseessä oli laajojen pitäjien jakamisprosessi.

Tämä koski myös Tavisalmen hallintopitäjää, jonka jakaminen jäi käytännössä tuomiokapitulin ja maaherran tehtäväksi. 22.10.1639 sijaishallitus valtuutti sekä Turun että Viipurin piispat toimenpiteisiin asiassa. Viipurin iäkäs piispa, maisteri Gabriel Melartopaeus teki tuomiokapitulinsa kanssa päätöksen jakaa Kuopion seurakunta kahtia ja 4.6.1639 se nimitti Kuopion pitäjän eteläisen osan, Leppävirran kirkkoherraksi Kuopion kappalaisen Matthias Henrici Montanuksen.

Näin oli Leppävirran kirkkopitäjä tullut muodollisesti perustetuksi. Leppävirta ei liene ollut koskaan kappelikunta, vaan se muodostui suoraan omaksi kirkkopitäjäkseen.
Lähde: Leppävirran historia 1, Anja Sarvas – Olavi Hovi, 1988 Pieksämäki


Sivua muokattu viimeksi 11.2.2014 12:40:01