Täydellinen

 

 

Pienen tytön pulleat posket hehkuvat punaisina. Hänen silmänsä ovat pelokkaat, ja hän räpyttelee niitä peittääkseen itkunsa. Muut lapset katselevat vaivaantuneina poispäin. Joku heittää vaaleanpunaisen pipon puuhun. ”Vaaleenpunanen on sikojen väri!” Tytön polvet tärisevät. Hän katsoo vaaleanpunaista tupsua, joka heiluu korkealla. ”Äiti ei saa suuttua.” Hän yrittää kavuta puuhun, mutta ei saa mistään otetta. Jalat lipsahtavat kerta toisensa jälkeen, ja hän mätkähtää maahan. ”Miten ne sinne oikein pääsevät?” Hän jää maahan ja tukkii korvansa käsillään, silti hän kuulee muiden nauravan.

 

”Upeaa! Käännä päätäsi hieman vasemmalle, juuri noin. Otetaan vielä muutama.” Nuori nainen hymyilee uhmakkaasti kameralle. Tummat hiukset valuvat kuohkeina alas hoikille olkapäille. ”Selvä. Voit mennä.” Nainen kävelee vakaasti pukuhuoneeseen. Heti lukittuaan oven hän lysähtää istumaan peilipöytänsä eteen. Hän tuijottaa itseään peilistä. Laiha vartalo, mutta edelleen pyöreät posket. Hän yrittää hymyillä, mutta tajuaa itkevänsä. Hän ajattelee äitiään. ”Minulle sinä olet täydellinen”, voi kuinka se lohduttikaan lapsena. Hän katsoo meikillä peitettyjä silmiään. ”Muille minä kelpaan vasta nyt.”

 

Tyttö hölkkää vedet silmissään. Sydän jyskyttää hurjasti ja vaatii pysähtymään, mutta hän lopettaa vasta tuuperruttuaan maahan. Hän haukkoo ilmaa, ja iltapäivän tapahtumat vyöryvät taas hänen mieleensä. Eräs poika, se jumalaisen komea olento ja itse täydellisyys hänelle, katsoi häntä silmiin koulun pihalla. Pojan katse oli täynnä inhoa ja halveksuntaa, ja tyttö tajusi pojan nauravan hänelle. Poika ja hänen kaverinsa tulivat tytön luo. He alkoivat pilkata häntä kaikkien kuullen. Tyttö oli heidän mielestään läski, ruma ja tyhmä. He ilmaisivat sen monilla eri tavoilla, jotka kaikki uppoutuivat hänen muistiinsa. Tyttö alkoi vihata itseään. Hän halusi pois rumasta ruumistaan.

 

Nainen astuu metroon. Yksikään silmäpari ei seuraa häntä ja se tuntuu hyvälle. Hän istuutuu mukavimman näköiseen penkkiin ja avaa karkkipussinsa. Hän hymyilee vastakkaisella penkillä istuvalle miehelle ja tarjoaa hänelle karkkia. Mies näyttää yllättyneeltä, mutta hymyilee takaisin. He alkavat jutella säästä, vastaantulevista autoista ja koulutuksestaan. Metro hiljentää. Nainen nousee ylös ja huomaa suuren silmäpaon sukkahousuissaan. Hän alkaa hihittää ja osoittaa sitä miehelle, koska on varma, että tämä on jo joka tapauksessa huomannut sen. ”No, pieni virheellisyys on täydellistä.” Mies virnistää. Nainen tuntee itsensä äkkiä tavalliseksi ja hyvin onnelliseksi.