Pertti

 

 

27.9.1965

 

                      Pertti käveli ulos luokasta. Taas se alkoi, ajatteli Pertti nähdessään isot pojat käytävällä. Pertillä oli todella kova vessahätä, muttei hän uskaltanut mennä vessaan, koska isot pojat olisivat seuranneet häntä ja työntäneet hänen päänsä vessanpönttöön. Pertti laittoi takin päällensä ja käveli ulos. Isot pojat seurasivat häntä.

                      Isot pojat muodostivat ringin Pertin ympärille. He rupesivat haukkumaan Perttiä ja tönivät häntä. Sitten yksi pojista tönäisi Perttiä oikein voimakkaasti. Pertti kaatui selälleen asfaltille. Hän tunsi, kuinka hänen päänsä osui voimalla asfaltin kovaan, syksyisen viileään pintaan. Hänen silmissään pimeni.

                      Pertti heräsi sairaalan sängystä. Hänen päätänsä särki ja hän näki kaiken kahtena. Hän näki vanhempiensa ystävälliset kasvot.

-         Eihän minun enää ikinä tarvitse mennä kouluun? Pertti kysyi vanhemmiltaan.

 

 

16.6.1979

 

                      Pertti käveli kirkon käytävää pitkin alttaria kohti. Häntä jännitti suunnattomasti. Hän näki morsiamensa, joka oli uskomattoman kaunis valkoisessa hunnussaan. He menivät vierekkäin alttarin eteen, ja pappi aloitti puheensa. Pappi puhui todella pitkään, ja kirkon penkeiltä alkoi kuulua huokauksia ja jopa kuorsaustakin.

                      Mutta viimein pappi pääsi siihen kohtaan, jota kaikki olivat odottaneet: sormustenvaihtoon. Pertti pujotti sormuksen morsiamensa Jennin sormeen ja Jenni pujotti sormuksen Pertin sormeen. Sitten pappi julisti heidät mieheksi ja vaimoksi.

 

 

 

2.10.1993

 

                 Pertti käveli yksin syksyisenä iltana pimeää katua pitkin. Hän oli erittäin surullinen. Hänen vaimonsa oli jättänyt hänet, eikä hänen tyttärensä halunnut nähdä häntä. Mutta ehkäpä se oli minulle aivan oikein, ajatteli Pertti. Olihan hän kohdellut vaimoaan todella huonosti, etenkin, kun oli ollut humalassa. Silloin hän oli nimitellyt vaimoaan ja joskus jopa hakannut häntä. Ja hän oli usein humalassa.

                      Hänen tyttärensä oli alkanut vihata häntä, koska hän ei tullut toimeen tyttärensä poikaystävän kanssa. Heillä oli usein ollut pientä sanaharkkaa, mutta viimeinen niitti oli, kun Pertti oli haukkunut tyttärensä poikaystävää pasifistihomoksi, kun tämä oli ilmoittanut suorittavansa siviilipalveluksen armeijan sijaan.

 

 

8.4.1999 klo 18:37

 

                      Pertti ajeli kaupungilla päämäärättömästi uudella Audillaan. Pertti oli käynyt ostamassa Alkosta pullon Koskenkorvaa ja rautakaupasta köyttä. Hänen vaimonsa oli jättänyt hänet monta vuotta sitten, eikä hänellä ollut enää mitään muuta syytä elää kuin hänen koiransa Musti, joka oli kuitenkin jäänyt auton alle ja kuollut.

                      Pertti pysäköi autonsa kerrostalon eteen. Hän käveli kolmanteen kerrokseen, missä hänen asuntonsa oli. Hän meni sisälle asuntoonsa ja asetti tuolin keskelle olohuonetta. Tuolin yläpuolella katossa oli koukku, jonka Pertti oli asentanut jo eilen. Pertti otti huikan pullosta, teki köyteen hirttosilmukan ja sitoi sen koukkuun kiinni. Hän meni seisomaan tuolille ja asetti köyden kaulansa ympärille. Hän joi pullon tyhjäksi ja heitti sen lattialle. Pullo särkyi osuessaan koiran kynsien raapimaan parkettilattiaan. Pertti huokaisi. Tästä ei olisi enää paluuta, ajatteli hän. Hän potkaisi tuolin pois altansa ja tunsi köyden puristuksen kaulassaan. Sitten hänen silmissään pimeni.

 

 

8.4.1999 klo 20:51

 

                      Pertti heräsi. Hän oli rähmällään kovalla parkettilattialla. Hänen niskansa oli todella kipeä, hänestä tuntui, kuin jokainen nikama hänen niskassaan olisi murtunut.

                      Pertti yritti muistella, miten hän oli joutunut lattialle. Hän tunsi karhean köyden hiertävän kaulaansa. Hän muisti, kuinka hän oli laittanut köyden kaulansa ympärille ja potkaissut tuolin pois altansa. Ilmeisesti rautakaupan halvin köysi ei ollut kestänyt hänen lähes 150 kilon painoaan.

                      Pertti kokeili, pystyykö hän liikuttamaan jalkojaan. Hänen molemmat jalkansa ja kaikki varpaat liikkuivat yhtä hyvin kuin ennenkin. Häntä alkoi hävettää, että hän oli tällä tavalla yrittänyt tappaa itsensä. Eihän hänen elämänsä nyt niin surkeaa ollut, Afrikassa ei kaikille ollut edes ruokaa, ajatteli hän.

                      Pertti päätti aloittaa uuden elämän. Hän nousi seisomaan ja nosti päänsä pystyyn, mikä tosin ole kivuliasta hänen niskansa kipeyden vuoksi. Hän päätti, että hän rupeaisi kuntoilemaan ja lopettaisi ryyppäämiseen.

 

 

 

Veli-Matti Huovinen 02A