Pakettiauto

 

Mies sytytti tupakan ja henkäisi syvään. Hän istui kuskin paikalla pakettiautossa. Hiki valui hänellä pitkin otsaa ja käsiä vapisutti. Mies oli polttanut jo kolme tupakkaa ja näytti odottavan jotakin. Hän vaipui omiin ajatuksiinsa. Hän muisteli, kuinka he olivat joutuneet olosuhteiden pakosta tähän. Vielä viikko sitten he olivat olleet Teuvon kotona ja jutelleet siitä, että rahat eivät tahdo riittää mihinkään. He olivat työttömiä ja rahattomia, ja kun he olivat jutelleet tarpeeksi pitkään, Rami, Teuvon kaveri, oli saanut idean. Teuvo oli ollut aluksi vastaan, mutta mitä pitempään hän sitä ajatteli, sitä järkevämmäksi se kävi. Teuvon kolmas kaveri Seppo oli myös mukana toteuttamisessa, vaikka hänkin oli ollut vastaan jonkin aikaa. Mutta kun rahat olivat olleet vieläkin tiukemmalla kuin tavallista, heille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa suunnitelma, miten vaarallinen se sitten olisikaan.

               Suunnitelman ensimmäinen vaihe oli ollut se, että he joutuivat hankkimaan jostakin ajoneuvon tavalla tai toisella. Niinpä he lainasivat pakettiauton yhdeltä tutultaan, ja syyksi he sanoivat hänelle sen, että he lähtisivät matkalle vähäksi aikaa. Toiseksi he joutuivat hankkimaan jostakin käsiaseet, mutta heillä ei ollut tarvittavia lupia niiden hankkimiseen, ja niinpä he tyytyivät leluaseisiin, jotka he varastivat yhdestä lelukaupasta. Sen jälkeen he olivat tehneet suunnitelman, jotta pääsisivät karkuun tarpeeksi nopeasti. Ja vaikka sitä oli kerrattu monen monituista kertaa, Teuvolla oli silti paha aavistus tästä kaikesta.

               Yhtäkkiä kuului laukaus ja huutoa pankin sisältä. Teuvo säpsähti ajatuksistaan ja terästäytyi. Suunnitelmaan ei kuulunut ampumista. Pankin ovet avautuivat ja sieltä tuli kaksi miestä, joista toinen tuki toista juostessa. Pakettiauton takaovet avautuivat ja kuului huuto:

-         Kaasu pohjaan!

Teuvo ei epäröinyt hetkeäkään ja painoi polkimen pohjaan. Pakettiauto ulisutti renkaita jättäen paikalle vain kaksi mustaa vanaa. Kun Teuvo oli selvinnyt yllättävästä lähdöstä, hän kysyi:

-         Rami! Mikä Sepolla on?

-         Ryöstö ei mennyt ihan nappiin. Yksi vartijoista taisi huomata, ettei meillä olekaan oikeita aseita, ja ampui Seppoa olkapäähän.

-         Hitto! Miten pahasti Seppoon osui?

-         Aika pahasti. Yritän puristaa haavaa, mutta verta tulee silti liikaa.

-         Entä jos ajaisimme lähimpään sairaalaan ja antautuisimme poliiseille?

-         Ei ikinä! Minä en mene vankilaan yhden takaiskun takia.

-         Takaiskun takia? Seppo voi vuotaa kuiviin, jos emme saa lopetettua verenvuotoa.

-         Hiljaa! Ei tämä haava ole niin paha miltä se näyttää. Keskity sinä ajamiseen ja anna minun huolehtia Seposta.

Poliisin sireenit alkoivat huutaa auton takana. Teuvo tiesi, että tämä oli menoa nyt. Takaisin ei ollut kääntymistä.

               Teuvo ei ollut mikään rallikuski, mutta silti hän sai hallituksi autoaan tarpeeksi, ettei se törmäillyt mihinkään. Viisi pitkää minuuttia mutkiteltuaan kaupungin kaduilla hän pääsi kaupungista ulos johtavalle moottoritielle. Mutta poliisit olivat perässä edelleenkin. Heidän ainoa toivonsa olisi päästä jollekin syrjäiselle metsätielle ja eksyttää poliisit.

-         Mikä on tilanne? huusi Teuvo.

-         Ei hyvä! Seppo on tajuton eikä suostu virkoamaan.

-         Minne me menemme Teuvo?

-         Yritän päästä aluksi pois kaupungista ja sen jälkeen jollekin syrjätielle…

Ennen kuin Teuvo kerkesi lopettaa lausettaan, pakettiauton alta kuului hirvittävä pamahdus ja Teuvo tunsi, miten hän ei enää hallinnut autoa vaan näki sen syöksyvän päin moottoritien kaidetta. Ja sitten tuli pimeys.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ville Heiskanen 02a