Nuoralla tanssija

 

Hän nousi oikealla jalalla ylös normaalileveästä parivuoteesta. Sänky oli sijoitettu siten, ettei hänen koskaan tarvitsisi nousta vasemmalla eli väärällä jalalla. Hän oli lukenut, että se tuo huonoa onnea. Hänen miehensä, joka oli lähtenyt työhön jo kaksi tuntia sitten, tuhahteli vain tuollaiselle "huuhaalle", joksi hän taikauskoa nimitti. Hän perusteli väitettään sillä, etteivät linja-autokuskit voinet luottaa liikenteessä tuuriin, vaan aistit siellä oli pidettävä valppaana. Nainen huokaisi. Niin tyypillistä miehille. Kuitenkin mies turrutti lähes joka ilta oluella noita samoja aisteja, jotka oli pidettävä valpaana taas seuraavana päivänä. Hän käveli keittiöön. Hän poisti papiljottirulliaan samalla, kun siemaili itämaisista yrteistä valmistettua virkistävää teetä ja silmäili päivän lehden. "Tukka hyvin, kaikki hyvin" oli hänen mottonsa, ja se oli toiminut tähänkin asti. Olihan hän saanut kaiken, mistä tytöt yleensä haaveilivat: miehen, lapset, kodin ja päivätyön. Vaikkakin mies oli nahjus, lapset nörtteja,  omakotitalon velkaa ei ollut vielä täysin maksettu ja työkin oli vain siivoamista.

 

Ensimmäisessä talossa asui leskimies, joka ei ollut ihan perillä huushollihommista. Siellä meni aikaa. Ainoa tytär Helsingistä oli tulossa käymään, piti vähän "järjestellä paikkoja". Niin, kyllä toki, nainen nyökytteli, ja mietti vielä aamuista horoskooppiaan. Siinä povattiin tilaisuutta, joka muuttaisi elämän suunnan, mikäli siihen vain osaisi tarttua. Ei pitänyt katsoa menneitä, vaan suunnata tulevaan. Toisessa talossa asui vanha rouva, joka itsepintaisesti vastusti palvelutaloja, vaikka oli niin sairaalloinen, ettei selviytynyt enää normaalista viikkosiivouksesta, vaan soitti aina hänet apuun. Siellä ei koskaan mennyt kauan, sillä vanhus eli siististi. Päivän kolmas - ja sillä kertaa viimeinen - asiakas oli suurperhe, joka oli järjestämässä kaksosien ylioppilasjuhlia. Jokainen auttava käsi oli tarpeen. Pitkän uurastuksen jälkeen sydämellinen perhe suorastaan vaati naista jäämään kahville. Nainen jäi. Ei hänellä ollut mihinkään kiire.

 

Töiden jälkeen hän piipahti lähimarketiin. Maanantait eivät koskaan olleet kovin kiireisiä, torstait olivat niidenkin edestä. Hän keräsi kärryyn huolella laatimansa ostoslistan mukaiset  tavarat. Hän otti vielä suklaalevyn, jota ei ollut mainittu listassa. Vuosien varrella hän oli kehittänyt itselleen pikku paheen, suklaan ja dekkarit, iltojen ratoksi. Nyt kun lapsetkaan eivät tarvinneet häntä enää niin paljon ja mieskin oli usein myöhään töissä. Kirjoissa tapahtui aina kaikkea jännittävää, ja hän pääsi itsekin vaivaamaan älynystyröitään. Nykyään hän ratkaisi rikoksen usein ennen etsivää. Silloin hän oli tyytyväinen. Pakattuaan hajamielisesti ostoskassinsa nainen meni hopeanharmaaseen henkilöautoonsa, jonka kylkiä koristivat siivousfirman logot.

 

Mutta miksi hän menisi suoraan kotiin, jossa ei kuitenkaan olisi vielä tuntikausiin muita kuin hän oman varjonsa kanssa? Tänään hän tekisi jotain erilaista. Hän ajeli päämäärättömästi, mutta saapuessaan pikkukaupungin urheilukentän laidalle hän pysäytti auton. Hän pysäköi autonsa hieman kauemmaksi, sillä urheilukentällä oli kiertävä sirkus viimeistä päivää esiintymässä, eikä nainen halunnut olla tiellä. Suklaalevy vaikutti kutsuvalta. "Jos maistaisi tätä ihan vähän", hän mutisi ja ahmi suklaata hullun lailla. Pian sitä oli jäljellä vain kaksi palasta. Nainen vilkuili säikähtäneenä ympärilleen. Ei kai kukan vain nähnyt..? Kotona hän aina laittoi terveellistä ruokaa, joka sisälsi paljon kasviksia ja vähän rasvaa. Hän tiesi, että lapset kävivät usein koulun jälkeen hampurilaisilla ja mies söi töissä makkaraperunat, mutta ei valittanut siitä. Pääasia, että hänen kotinsa ei sisältäisi moista moskaa.

 

Yhtäkkiä ikkunaan koputettiin ja nainen säpsähti. Hän avasi ikkunan ja katsoi tulijaa. Mies oli arviolta hänen ikäisensä, tumma ja lihaksikas. Vieno kevättuuli hyväili naisen kasvoja. Mies kertoi työskentelevänsä sirkuksessa eläintenkesyttäjänä. Hänellä oli hunajainen ääni, jota olisi kuunnellut vaikka maailman loppuun saakka. Ennen kuin nainen ehti huomatakaan, hän jo kierteli eläinten häkkejä tämän opastuksella, lumoutuneena noista suklaanruskeista silmistä.

 

Kotona nainen ei malttanut istua toimettomana. Häntä kihelmöi joka paikasta. Illalla hän tapaisi Brunon ja pääsisi sirkukseen nuorallatanssijaksi. Edellinen oli tullut raskaaksi ja joutunut jättämään työnsä. Nainen punasi huuliaan antaumuksella. Sitten hän kuuli oven avautuvan. Hänen miehensä tuli kotiin, mutta hänhän hyräili! Sitä nainen ei ollut kuullut... Ehkä vuosiin? "Hei kulta", se leperteli. Kuinka se nyt olikin noin ärsyttävän hyvällä tuulella? Oli kuulemma päättänyt lähteä aikaisemmin töistä, koska heillä ei ollut ollut yhteistä aikaa miesmuistiin. Mies vei hänet syömään hienoon ravintolaan, jossa tarjottiin myös kasvisvaihtoehtoja. Ilta oli itse asiassa oikein hauska, eikä nainen katsonut kelloa ennen kotiin lähtöä. Hän muisti Brunon, joka olisi vielä odottamassa. Pian sirkus siirtyisi toiseen kaupunkiin. Siirtyisikö nainen sen mukana? Ei, hän päätti. Etsiköön Bruno itselleen toisen primadonnan, hän ei halunnut jättää miestä, jota rakasti, vain pienen seikkailun tähden.