Nahkapenkit

 

   Hanki hohtaa auringonpaisteessa. Kevät on jo hyvää vauhtia tulossa. Kaksi pilkkijää istuu Lepikkojärven jäällä toisen puhuessa koko ajan.

­ - Muistatkos sinä Sampsa kuinka me silloin nuorina poikina laskettiin mäkeä aina Penttilän Eskon navetan katolta? Se se vasta oli hauskaa. Äiti aina pelkäsi kuinka siinä käy. No silloin kerran siinä taisi sattua aika pahastikin. Eikös se niin ollut?

   Vastausta ei kuulu. Niinpä Mattikin hiljenee ja jatkaa muistelojaan mielessään. Jostain kaukaa kuuluu koiran haukunta. Tunteja kuluu ja kalaakin nousee.

    Matti havahtuu tuntiessaan kipua varpaissaan. Vanhat hiihtopaleltumat ne siellä vihoittelevat. Matti oli ennen kova hiihtäjä. Vuonna 1989 Finlandia-hiihdoissa 70 km:n matkalla hän onnistui palelluttamaan varpaansa. Se hiihto olikin vasta tuskien taistelu. Nestetankkaus oli täysin epäonnistunut ja maitohapot tuntuivat jokaisessa solussa. Maalin häämöttäessä joku vielä laski päälle mäessä, joka oli historiallinen sotapaikka. Maaliin päästyään Matti oli ylpeä itsestään. Hän oli niin lopussa, että joutui kolmeksi päiväksi sairaalaan tiputukseen. Mitali ja vihoittelevat varpaat ovat muistona siitä taistelussa.

   Ystävykset lopettelevat tältä päivältä ja palaavat autolle. Matin musta Mersu nahkaistuimineen jo odottelee väsyneitä pilkkijöitä.

 - Sampsa muista sitten vaihtaa vaatteet ennen kuin astut autoon! Kalan hajua kun ei millään saa irti noista nahkapenkeistä. Mersu oli Matin silmäterä. Auton Matti sai 60-vuotis lahjaksi vaimoltaan viime kesänä. Ne olivatkin aika juhlat. Iltapäivällä isot herrat pitivät puheitaan ja turisivat muuten vain. Kun herrat sitten ennen pitkää lähtivät, niin ilo ratkesi ylimmilleen.  Tarjoilija lisäsi muutaman pullon kirkasta isoon boolisaaviin. Muutaman tunnin kuluttua kaikki olivat jo aikalailla maistissa.

    Karaoke raikui nuorisoseuraintalolla, kun Matti vaimoineen lauloi sydämensä pohjasta Aikuista naista. Ripaskassa naapurin Elsan nilkka nyrjähti, mutta se ei iloa rajoittanut. Elsa vietiin sairaalaan vielä Matin uudella Mersulla. Tosin Matti ei tästä tapahtumasta muista mitään. Nekin juhlat loppuivat aikanaan, mutta jokainen varmasti muistaa ne. Matti ainakin. No miten sen nyt ottaa.

    Mersun ovat sulkeutuvat ja moottori käynnistyy Matin yskähdellessä.

 

 

                                                                                       Monna Raatikainen