Lähdetään.

Edessäni pitkä mies selkä hiilihankona

vaikka samaan aikaan

sisälläsi käpertyy kokoon ja itkee

hän joka muistaa.

Muistaa omenapuut keväällä

muistaa kylmän vintin

muistaa äänet jotka seinistä kimpoilivat

silloinkin kun olimme vaiti.

Vanha talo elää,

sanoit, hymyilit.

Nyt hymyilet myös,

tyhjää hymyä vailla iloa.

Avain kääntyy lukossa viimeisen kerran.