KESÄPÄIVÄ

 

Auringon lämpö iholla, rauhallinen musiikki korvalappustereoista. Liisa sammuttaa soittimen ja laittaa sen laukkuunsa. Hän venyttelee ja päättää käydä vielä kerran uimassa. Kävellessään vettä valuvana takaisin pyyhkeelleen hän huomaa Jessen. Eikä se ole yksin. Jesse kävelee jonkun kikattavan blondin kanssa. Liisan iloinen mieli katoaa samassa ja suru puristaa sisällä. Eihän Jesse voi tehdä mitään tuollaista. He tapasivat vasta pari viikkoa sitten Liisan ollessa lenkillä Niemisten koiran, Pörrin kanssa. Jesse sattui samaan aikaan paikalle oman koiransa kanssa ja niin he tutustuivat. Viimeiset pari viikkoa ovat menneet mainiosti tutustuessa ja totutellessa seurusteluun.

Liisa pukee vaatteet nopeasti ylleen ja kävelee kiivain askelin moottoripyörälleen. Hän kaasuttaa vihaisena kotiin ja kaatuu sängylleen itkemään. Hän nukahtaa vaikka on vasta iltapäivä, itku on väsyttänyt hänet. Liisa herää äidin huutoon.

-         Liisa! Sinun pitäisi mennä leikkaamaan Niemisten nurmikko.

-         Voi ei. Mä unohdin kokonaan. Nyt tuli kiire.

Liisa parkkeeraa pyöränsä Niemisten pihan edustalle ja saa iloisen vastaanoton Pörriltä avatessaan pihaportin. Huomatessaan Tuula Niemisen nurkalla Liisa kävelee takapihalle päin.

-         Hei. Mä tulin nyt leikkaamaan sen nurmikon. Onko leikkuri vajassa?

-         Siellähän se. Tule sitten mehulle kun olet leikannut nurmen.

Liisa käy tuumasta toimeen ja astelee vajalle. Liisa riuhtoo vanhan nurmen leikkurin ulos tunkkaisesta vajasta ja pöräyttää sen käyntiin. Nurmea leikatessaan hän unohtaa Jessen ja blondinkin. Tekeminen saa mielen iloisemmaksi. Kuitenkin pieni pistos tuntuu rinnassa. Nurmi on pian leikattu ja Liisa vie leikkurin takaisin vajaan ja menee sisälle Tuulan lupaamalle mehulle. Tuula touhuaa sisällä ja Liisan tullessa hän ojentaa mehulasin hymyillen.

-         Voi, kun tuo vastaleikattu nurmi tuoksuu hyvälle. Hyvä kun jaksat käydä nurmen ajamassa. Me ei oikein enää jakseta sellaista urakkaa, kun on näin suuri pihakin.

-         No, kivaahan se on. Eikä tuohon edes mene kauaa.

-         Voisitko muuten käyttää Pörriä pienellä lenkillä ja vaikka uimassa? Se on niin levoton kuuman päivän takia.

-         Voin mä käyttää. Tule Pörri.

Pörri kiskoo hihnan päässä iloisesti läähättäen ja jää välillä haistelemaan ojanpenkkoja. Liisan mieli on kuitenkin musta kuin ukkospilvi, vaikka päivä on tavallistakin aurinkoisempi. Jesse tunkee mieleen väkisinkin ja saa olon surulliseksi. Liisa vie Pörrin rantaan, jossa on oma pieni kohta koiria varten. Liisa laskee Pörrin irti, ja se juoksee veteen iloisesti haukahdellen. Pörri läiskii vettä pienillä tassuillaan ja haukahtaa säikähtäessään veden räiskähtelyä. Huonosta tuulestaan huolimatta Liisa ei voi olla nauramatta Pörrin touhuille. Kännykkä pirahtaa soimaan laukun pohjalla. Liisa kaivaa sen esiin ja katsoo näytöllä vilkkuvaa Jessen nimeä. Sisällä velloo outo tunne, pitäisiköhän vastata. Ei, petturi saa kärsiä. Liisa laittaa kännykän takaisin laukkuun vaikka tekisi mieli vastata. Liisa laittaa Pörrin kiinni ja lähtee kävelemään kohti Niemisten taloa. Hän vie Pörrin sisälle ja lähtee ajamaan kotiin.

Matkalla hän päättää ostaa jäätelön päivän kunniaksi, hänhän ei ala jätkiä suremaan. Liisa kurvaa kaupan pihaan ja menee jäätelöaltaalle. Hän yrittää valita kaikkein parasta jäätelöä ja poimii viileästä altaasta suuren lakritsituutin. Liisa syö jäätelöä kaupan edustalla pyöränsä päällä istuen. Sitten hän huomaa Jessen tulevan. Blondi on vieläkin sen mukana. Liisalle tulee kiire. Hän heittää puoliksi syödyn jäätelön roskikseen, laittaa kypärän päähän ja käynnistää pyörän. Hän yrittää häipyä kaupan pihasta mahdollisimman huomaamattomasti, mutta se on turhaa, moottoripyörän ääni on paljastanut hänet ja Jesse vilkuttaa iloisesti. Liisa kääntää kaasua ja ohjaa pyörän Jessen ohi. Hän ajaa pikaisesti kotiin ja vasta kotona hän uskaltaa hengittää vapaasti.

Illalla Liisa vilkaisee kännykkäänsä. Siihen on tullut monta puhelua, mutta tietenkään hän ei ole kuullut, koska laittoi puhelimen äänettömälle Jessen soiton jälkeen. Kaikki puhelut ovat Jesseltä. Liisa sulkee puhelimen ja tunkee sen takaisin laukkuunsa. Liisa päättää mennä pesemään pyöränsä, sillä hänellä ei ole mitään tekemistä. Liisa laskee viimeistä huuhteluvettä moottoripyörän päälle, kun kuulee takaansa äänen. Se on Jesse.

-         Moi. Et sitten ole vastannut mun puheluihin.

-         En ole kerennyt, vähän kiire päivä.

-         Oletko varma ettei mitään muuta? Kaasutit tänään ohitseni etkä edes moikannut.

-         En ole varmaan vain huomannut.

-         Sä katsoit muhun. Liisa, mikä nyt on? Äläkä yritä valehdella, mä huomaan sen.

-         No.. Mä näin sut sellasen vaaleen tytön kanssa. Kuka se oli?

-         Se on mun serkku joka tuli eilen Vantaalta käymään. Enkö mä muistanut sanoa?

-         Et. Mä luulin että se on joku sun uusi valloituksesi.

-         Pöhkö.. Serkku se vaan on ja mun piti pitää sille tänään seuraa. Ne lähtee jo huomenna pois ja aattelin että olis tänään oltu sen kanssa. Käykö?

-         Noh, kaipa se käy. Mitäs me tehdään?

-         Mennään vaikka rannalle. Sinne on tulossa muitakin. Käynkö hakee kypärät sisältä niin mennään meille?

 

 

                                                                         Armi Kauhanen