Kasvatuksen arkea

 

Reetta:  Kuule Jaakko. Oletko huomannut mitään erikoista tuossa meidän Pekassa?

Jaakko: En kultaseni, miten niin?

Reetta:  Minusta vain tuntuu, että olin haistavinani tupakan tuoksua tuolla meidän eteisen vaatekaapissa. Ethän sinä ole taas aloittanut?

Jaakko: En. Kun olen kerran lopettanut, niin se päätös pitää. Ja piste.

Reetta:  Sitä minä pelkäsinkin.

Jaakko: Mitä sinä taas pelkäät?

Reetta:  Että meidän Pekka on ruvennut tupakoimaan.

Jaakko: Meidän Pekkako? Älä nyt taas höpötä jonninjoutavia!

Reetta:  En minä höpötä! Sinä et taaskaan ota minua ja minun epäilyksiäni vakavasti! Tupakointi ei ole mikään lasten juttu!

Jaakko: Äläkä sinä aina usko kaikkea, mitä luulet!

Reetta:  En minä mitään luule! Olen sataprosenttisen varma. Eteisessä haisee tupakka, ja jos se kaamea haju ei tule sinun takista, niin kenenkäs sitten?

Jaakko: Pekkahan on kohta jo iso mies, kyllä se tietää mitä tekee. Pojathan on poikia ja poikien pitää tehdä, mitä kovien jätkien pitääkin.

Reetta:  Kauheaa, miten sinä puhut! Pekkahan on vielä lapsi, menee rippikouluun kesällä. Ei siitä saa vielä miestä aikoihin. Ja tiedätkö sinä millaisten jengien mukana se meidän Pekka oikein pyörii? Niin kerro minulle, tiedätkö?

Jaakko: Joo…

Reetta:  Sammuta nyt se toosa, sillä nyt keskustellaan. Kyseessä on sinun poikasi ja hänen terveytensä ja tulevaisuutensa. Sinä et voi olla noin välinpitämätön!

Jaakko: Mitä sinä taas huudat? Kuten jo sanoin, pojat on poikia ja ne kokeilevat kaikkea mahdollista. Et sinä voi kaikilta houkutuksilta sitä poikaa suojata, vaikka kuinka haluaisit. Ja piste.

Reetta:  Että sinä osaat olla välinpitämätön isä! Niin ja kohta se poika tapaa vielä jonkun tytön ja sitten ne ovat niin liimautuneina toisiinsa, ettei niitä saa irti toisistaan. Siitähän se koulukin alkaa kärsiä. Sitten kun nämä nykyajan nuoret harrastavat sitä esiaviollista seksiä! Ajattele, mitä siitäkin sitten seuraa. Sehän voi saada niiltä tytön heitukoilta vaikka mitä tauteja, kun ei ne tytöt osaa hoitaa itseensä. Kaikennäköisiä neitosia tuolla kaupungilla näkeekin. Oletko sinä pannut saman merkille, Jaakko?

Jaakko: Paraskin puhumaan. Et taidakaan muistaa sitä yhtä lauantai-iltaa silloin, kun tultiin niistä lavatansseista takaisin. Siinä bussipysäkin penkillä sitä mekin vain… Niin ja ikääkin sitä taisi meillä molemmilla olla saman verran kuin Pekalla nyt.

Reetta:  No sehän on aivan eri asia! Eihän siihen aikaan mitään tauteja ollut.

Jaakko: Ei se kyllä ole yhtään eri asia. Ei ne asiat ole näinä vuosina miksikään muuttuneet.

Reetta:  Että sinä jaksat! Sinä et näytä haluavan ottaa mitään vastuuta. Sinun sietäisi puhua näistä asioista pojan kanssa, niin kuin mies miehelle, kyllä sinä tiedät.

Jaakko: Mitä se nyt hyödyttäisi, ei se poika minua kuuntele. Sanoo vain, että ole sinä vanha patu ihan hiljaa, kun et tiedä tästä maailmasta yhtään mitään. Niin, turha edes yrittää.

Reetta:  Sinusta ei ole kyllä mihinkään! Ei edes lapsen kasvattajaksi! Olet niin laiska, ettet ole saanut tuota keittiön kaapinoveakaan korjatuksi! Se on rempannut jo toista viikkoa, ja mitä tekee mies talossa? Katselee vain urheilua saavuttuaan töistä kotiin, ja minä saa tehdä täällä kaikki tämän talon työt. Olisi sitä minunkin pitänyt pari kertaa miettiä, millaisen miehen sitä omakseen ottaa.

Jaakko: Korjataan, korjataan jahka kevät tulee.

Reetta: Ovi taisi käydä. Pekka ennätti juuri lämpimälle sopalle.

Jaakko: En minä vain mitään kuullut.

Pekka:   Moi! Onko ruokaa?

Reetta:  Kohta valmista! Niin Jaakko, tämä koskee sinuakin.

Jaakko: Äläs nyt hoppuile! Kolmannen erän viimeiset minuutit. Jokerit johtaa!

Reetta:  Kuules Pekka. Isälläsi on sinulle hieman puhuttavaa.

Pekka:   Mitä mä taas oon tehny?

Jaakko: Jokerit voitti! Tuopas kultaseni kalja pöytään. Missäs se makkara on?

Reetta:  Mitä sinä karjut, kuule sitä vähemmälläkin. Etkö sinä muista mitä se lääkäri sanoi, että kalja ja makkara on nyt kiellettyjä. Nyt herkutellaan tällä kasviskeitolla.

Pekka:   Niin, mitä asiaa, ei mulla oo koko päivää aikaa nysvätä. Ja tota mömmöö mä en suuhuni pistä! Mä lähen Lassen kans pitsalle.

Reetta:  Pekka! Siistipäs suusi! Näitten seinien sisäpuolella ei noin puhuta!

Pekka:   Sä sitä jaksat aina nalkuttaa! Mä lähen nyt ja te ette voi mua estää! Syökää mömmönne!

Reetta:  Siinä se poika lähti taas ovet paukkuen. Etkä sinä tehnyt taaskaan yhtään mitään.

Jaakko: Mitä minä voisin tehdä, kun poika lähti taas niin rivakasti. Mihin sinä nyt?

Reetta:  Etsimään vaikka nuorempia miehiä, jotka ovat ahkerampia kuin sinä.

Jaakko: Onnea vaan matkaan!

 

                                                                                       Oona Reinikainen