Huulirasvariippuvuus

 

  

  Olen koulussa enkä voi käsittää, miten saatoin jättää huulirasvani kotiin. Huuliani pistelee, ja ne tuntuvat kuivilta kuin hapankorput. Kostutan huuliani jatkuvasti kielelläni, mutta se vain pahentaa asiaa. Kulkiessani tyhjällä käytävällä näen lattialla tytön repun. Kyykistyn repun eteen ja avaan sen. Huulirasvan kuva silmissäni alan penkoa tuntematonta reppua. Takaani avautuu ovi, ja repun omistaja saapuu paikalle. ”Mitä sä kuvittelet tekeväsi”, tyttö sanoo tuimasti, ja minä poistun nopeasti paikalta.

    Ruokailussa mieleeni juolahtaa, että ehkä voisin korvata huulirasvan leivän päälle käytettävällä rasvalla. Alan hieroa voita huuliini sormella, mutta oloni ei tunnu paranevan. Ruokatuntia on jäljellä vielä kymmenen minuuttia, niinpä kiiruhdan lähimpään kauppaan. Rahaa minulla ei ole mukanani, joten keksin toisen keinon. Otan huulirasvapaketin kaupan hyllyltä ja hiivin se mukanani sovituskoppiin. Revin huulirasvan ulos muovisesta pakkauksesta ja avaan sen korkin. Hieron helpottuneena sitä huuliini niin paksun kerroksen, että huuleni ovat liimautua yhteen. Kieritän huulirasvan niin ylös kuin mahdollista ja katkaisen rasvaosuuden irti purkista. Tungen rasvan farkkujeni taskuun ja poistun kaupasta.

    Tunnilla käytän sormiani jatkuvasti taskussani ja hankaan huulirasvaa huuliini. Rasva on levinnyt taskussani, enkä saa sitä enää hierottua sormiini. Pyydän lupaa päästä vessaan, siellä riisun housuni ja käännän taskuni nurinpäin. Huulirasvakiintiöni täyttyy taas hangatessani huuliani farkkujen taskun sisäpintaa vasten, josta saan vielä hieman huulirasvaa irti.

    Viimeisen tunnin lopussa kysyn vieressäni istuvalta tytöltä huulirasvaa lainaksi. Silmäni alkavat kiiltää, kun hän penkoo huulirasvansa meikkipussistaan. Hieron nopein ja voimakkain liikkein huulirasvaa huulilleni ja tytön katsoessa muualle puraisen rasvasta palasen ja varastoin sen kieleni alle. Ojennan tytölle takaisin huulirasvan hampaanjäljin varustettuna. Kun kukaan ei katso, otan huulirasvan palasen pois suustani ja yritän kuivata sitä nenäliinaan. Se riittää kotimatkalle, onneksi matka ei ole pitkä!

   

 

 

 

Anita Matilainen