Katri Pelkonen 02B

 

ENKELINI

 

 

 

Se oli ihan tavallinen arkiaamu, mutta silti minä tunsin, että siinä päivässä tulisi olemaan jotakin erikoista.

                 En muista lähteneeni kotoa, saati sitten saapuneeni kouluun. Muistan vain, että ensimmäinen näkemäni asia olit sinä. Sinä seisoit hurmaavan itsevarmana koulumme pihalla. Pitkät tummanruskeat hiuksesi liehuivat tuulessa ja siniset silmäsi loistivat kuin pienet tähdet. Olit kuin siivetön enkeli, kauneinta mitä olin koskaan nähnyt.

                 Minusta tuntui kuin sydämeni olisi jättänyt muutaman lyönnin väliin, kun läksin kävelemään sinua kohti. Sinä katsoit minua hetken hymyillen, mutta käänsit pian pääsi pois. En tiedä muistatko sen, mutta minun mieleeni se jäi lähtemättömästi. Olit huomannut minut.

                 Muistan kyllä valitettavan hyvin myös ensimmäiset sanani sinulle: ”Mitä mimmi? Olet kyllä aika vetävän näköinen. Mistä sinä olet tänne tullut? En muista nähneeni sinua täällä aiemmin. Mikä sinua vaivaa, miksi sinä et vastaa, oletko kenties kuuro vai muuten vaan tyhmä?” En käsitä, mistä ne sanat tulivat, etkä voi edes kuvitella, kuinka minua hävetti, ja siinä vaiheessa kun kerroit oikeasti olevasi kuuro, olisin halunnut vajota maan sisään.

                 Tuntui kuin rinnassani olisi takonut heavymetallibändin rumpali, mutta minun oli pakko koota itseni. Olin jo rakastunut sinuun.

                 Jo se, että suostuit treffeille kaltaiseni idiootin kanssa oli jotain, mitä en voi sanoin kuvailla. Sait minut nousemaan pilviin ja onnesta sekaisin.

                 Kaikki mitä koimme yhdessä oli jotain sellaista, mitä en varmasti tule kokemaan enää koskaan. Voin yhä tuntea hunajaisen pehmeät huulesi ja kuulla kauniisti helisevän naurusi. Miksi sinun täytyi lähteä?

                 Mars ja  Venus, aurinko, kuu ja minä, kaikki taivaalla, korkealla ja sieltä minä putosin suohon selälleni. Jos vain voisin upota sen syvyyksiin.

                 Tiedän, että elämässä on joskus pakko tehdä vaikeita päätöksiä. Omistani vaikein oli antaa sinun mennä.

                 En voi kahlita sinua, mutta muista että rakastan sinua nyt ja aina.