Eetu ja Pyry

 

Hähää, etpäs osunut! ” lällettelee Pyry.

”Odotas vaan, kohta täältä pesee, mulla on mun super-mega-hyper-lumipallokanuuna kohta valmiina! ” uhoaa Eetu.

 

Eetu heittää Pyryä, mutta tämä ehtii juuri ja juuri väistää pihakuusen taakse. Kohta Eetu kuulee huudon kuusen takaa:

 

                      ” Eetu tuu kattoo! Täällä on kuollu lintu! ”

 

                      ” Se on ihan pieni vielä ” toteaa Eetu.

” Niin ”, vastaa Pyry nostaen kohmeisen linnun käteensä ja silittäen sitä lapasellaan, ” meidän täytyy pitää sille hautajaiset. ”

” Minne me se haudataan? ”

Tohon kuusen alle. Ja voit tehdä sille risuista ristin ” ehdottaa Pyry.

” Miksi siinä pitää olla risti? ”

Pyry juoksee kuitenkin jo näyttämään lintua äidilleen. Pian hän palaa huohottaen, mukanaan lapio.

                      ”Kato kaivan sille haudan sillä välin kun teet sille ristin.”

 

” No niin. Nyt meidän pitää laulaa sille virsi. Lauletaan se ’ Jumalan kämmenellä ’. Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen… ” Pyry alkaa laulaa kirkkaalla äänellään.

” En osaa sitä laulua ” mutisee Eetu.

Miks et osaa? ”

Emmä tiiä. ”

 

Hautajaisseremonia päättyy, kun Pyryn äiti huutaa pojat syömään. Eteinen kastuu lumisista haalareista, kun kaksi helottavaa poskiparia ryntää ruokapöytään.

                      ” Nami, spagettia! ” ihastelee Eetu.

Kaikki perheen viisi sisarusta, Pyry mukaan lukien, laittavat kädet ristiin kiltisti pöydän päälle ruokarukousta varten.

                      ” Laita, Eetu, sinäkin vain kädet ristiin niin siunataan yhdessä ruoka ” sanoo Pyryn isä.

Eetu laittaa kädet ristiin, mutta ei päästä sanaakaan suustaan. Hän irrottaa kädet heti toisistaan, kun muut lapset lausuvat kuorossa ”aamen”. Nälkäisille pojille maistuu ruoka ja he ovat lopettaneet jo paljon ennen muita. Eetu heiluttelee hermostuneesti jalkojaan, mutta Pyry katselee vielä muiden syöntiä.

                      ” Pyry, mennään jo takaisin leikkimään ” Eetu kuiskaa.

Pyry kääntyy äitiinsä päin:

                      ”Äiti, saako poistua pöydästä? ”

Eetun katse kääntyy alaspäin. Äiti antaa luvan poistua, ja pojat juoksevat yläkertaan Pyryn huoneeseen.

 

                      Miksköhän ruoan jälkeen pitää aina sanoa kiitos? ” ihmettelee Eetu.

                      ” Pitää sanoa Jumalalle kiitos. Oikeesti se onkin ’kiitos rakas Taivaan Isä ruoasta’. ” vastaa Pyry.

                      ” Eikä oo. Sun äitihän sen ruoan teki. ”

                      ” No teki… mutta Taivaan Isää pitää kiittää! ”

                      Miks pitäis? ”

 

Kinastelun jatkuessa Pyry ei enää keksi vastaansanottavaa vaan purskahtaa itkuun. Eetu marssii kiukkuisena ulos viitsimättä laittaa edes pipoa päähänsä.

                       Mee vaan! et oo enää mun kaveri! ” huutaa Pyry hänen peräänsä.

 

Viidennen luokan uskontotunnilla opettaja kysyy luokalta, tunteeko kukaan heistä ketään uskovaista. Pyryn mielestä sana ”uskovainen” kuulosti ilkeältä ja hän punastuu nähdessään Eetun käden reippaasti pystyssä. Hän muistaa sen maaliskuisen päivän vuosia sitten ja toivoo salaa voivansa vielä liekkiä Eetun kanssa niin kuin silloin ennen.