ASENNE

 

On taas aamu, joka on kaikkien viikonloppujuhlijoiden painajainen. Listaan voimme lisätä myös ne, jotka ovat vuosia puurtaneet saman työn parissa ja sen myötä rutinoituneet niin, että viikon ensimmäinen päivä tuntuu suorastaan ylivoimaiselta. Kyseistä rutinoituneiden ryhmää edustaa tällä kertaa Eero Mäntti.

 Eero on kaikkien rovaniemeläisten ritari, mustan kiiltävällä ratsullaan, kun tarvitaan kyytiä paikasta A paikkaan B. Tällä hetkellä Eero istuu pöydän ääressä ja ryystää kitkerää, jo jäähtynyttä kahvitilkkaansa mukin pohjalta. Leena, Eeron ihanainen, näyttää jo lähteneen töihin, tähtäimessään Rovaniemen keskussairaala. Ulos tuijottaessaan Eero tuntee mielialansa laskevan kahvikuppinsa pohjassa seisovan kahvitilkan tasolle.

Siitäkin huolimatta, että aamu tuntuu tyhjäkäynnillä olevalta autolta, Eero ottaa lopulta ensimmäiset asiakkaansa kyytiin Latukadun ja Eräkadun risteyksestä. Eero nyökkää, katsoo kulmiensa alta ja murahtaa jotain tuttavuutta tehdäkseen. Eero on pyyhkinyt asfalttikatuja mustalla  hummallaan pari vuosikymmentä, ja työ on sujunut rutiinilla jo vuosia. Tämä huikea uraputki on ehkä syynä siihen, että Eero on päivä päivältä kyllästyneempi ja sekin vähä eloisuus, joka Eeron pottivarpaan päässä sykkii, katoaa. Matkalaisten jäädessä pois kyydistä pyörähtää kaksilahkeinen heistä Eeron puoleen ja sanoo:

-         Teille ei ole ainakaan ammatinvalinta sattunut nappiin. Mokomaa yrmyä ei pitäisi ihmisten ilmoille päästää.

Suu sepposen selällään Eero katsoo miehen perään ja vähitellen hänen naamansa alkaa punoittaa. Kaksi vuosikymmentä kulunut, eikä kukaan ole vielä tähän mennessä Eero Mäntin asiakaspalvelutaitoja kyseenalaistanut. Ovatko maailmankaikkeuden kirjat menneet sekaisin? Kuitenkin Eeron jo niin miehisesti harmaantuneesta aivosolusta nousee epäilys, olisiko nyt aika itsetutkiskelun ja asenteen muutoksen. Eero päättää suorittaa pienen psykologisen kokeen. Loppu päivän Eero yrittäisi olla uteliaampi ja pirteämpi kuin kaikki Rovaniemen juorumartat yhteensä. 

Seuraavan asiakkaan noustessa kyytiin vilauttaa Eero iloisesti kellertävää hammasriviään ja tervehtii kujertaen. Koko kyydin ajan Eero utelee asiakkaaltaan tämän siihen mennessä kuluneen elämänvaiheet ja nauraa heläyttää aina sopivan tilaisuuden tullen. Asiakkaan läimäyttäessä oven kiinni Eero on tyytyväinen itseensä ja on jo varma siitä, että tämä uusi Eero tulisi olemaan niin hameväen kuin kaksilahkeistenkin mieleen.

 Uusi pirteämpi asenne valtaa Eeron aina kaljusta päälaesta ukkovarpaaseen asti, kunnes viimeistä viehkeää naispuolista asiakasta kyyditessään Eeron asenne romahtaa, sillä Eeron pälpättäessä nainen tokaisee yhtäkkiä:

-         Oletteko aina noin ärsyttävän innokas? Ei varmaan ole tullut mieleen, että toiset eivät ole

aina valmiita jakamaan henkilökohtaisia asioita kenen tahansa kanssa, mokoma ylipirteä moukka!

Samassa nainen hypähtää autosta, heittää rahat takapenkin lattialle ja paukauttaa oven kiinni. Illalla  huristaessa kotiin Eero on väsynyt kaikesta siitä liiasta pirteydestä, joka ei ole ollut ominaista hänelle enää moneen vuoteen. Peruuttaessaan kiiltävää mersua talliin on kotiin tullut sama vanha Eero, joka sieltä aamulla lähti. 

 

 

                                                                                                             Taina Kosunen