Aikuinen lapsi

 

Kaisa sutaisee ruskeat hiuksensa löysälle poninhännälle, lisää hieman huulikiiltoa ja vilkaisee peiliin. Ilmeisesti tyytyväisenä näkemäänsä hän astuu ulos kirpeään syyssäähän. On lauantai, Kaisan ainoa vapaapäivä. Muut päivät menevätkin hänen ja Mikon yhteisen ”projektin” merkeissä.

On syyskuun alku. Ilma on vielä odotettuakin kylmempi, mittari näyttää vain muutamaa plusastetta. Lähikoivuista on varissut lehtiä kerrostalon asfalttiselle pihamaalle. Kaisa suunnistaa kohti bussipysäkkiä yrittäen unohtaa syksyn harmauden.

Bussi saapuu, ja Kaisa antaa muiden mennä ensin. Kuskille hän kertoo menevänsä Kuopioon. Mies katsoo Kaisaa päästä varpaisiin ja kysyy hänen ikäänsä. ”Kahdeksantoista”, kuuluu vastaus. ”Sittenhän sinusta menee ihan aikuisen hinta”, sanoo kuski hymyillen. Sillä hetkellä Kaisa ei tunne oloaan kovin aikuismaiseksi, mutta toisaalta, hänhän on ollut täysi-ikäinen vasta pari kuukautta.

Kuopiossa on valtavasti porukkaa, tietenkin lauantait ovat vapaita myös muille. Kaisa kiertelee kauppoja muuttuen jatkuvasti yhä innostuneemmaksi. H & M, Vero Moda, Sokos…

Muutaman tunnin kuluttua innostusta löytyisi yhä, mutta rahan kanssa onkin sitten toinen juttu. Ostoksia on kertynyt kunnioitettava määrä: tummansiniset farkut, pari paitaa, uudet syyskengät, pienet sinisellä turkiksella vuoratut töppöset. Hetken ajan Kaisalla on huono omatunto, tässähän menivät miltei koko kuukauden avustukset.

Seuraava bussi kotiin lähtee vasta reilun tunnin kuluttua, joten Kaisalla on hyvin aikaa käydä Hesburgerilla syömässä. Hän valitsee listalta kaikkein suurimman annoksen. Juuri kun hän on upottamassa hampaitaan hampurilaiseen, puhelin soi.
Se on äiti. ”Missäs olet kun tuommoista hälinää taustalta kuuluu?” äiti kysyy. Kaisa kuulee nuorempien sisarustensa kinastelua ja selittää olevansa Kuopiossa. Äiti kysyy toistamiseen, onko kaikki hyvin, ja tarjoaa apuaan.

Kotiovi häämöttää edessä. Kaisa astuu sisään, huikkaa tervehdyksen ja hymyilee vastaanottokomitealleen. Mikko ja Aleksi, isä ja poika. Kaisa kurottuu ottamaan reilun vuoden ikäisen, mutta yllättävän painavan pojan Mikolta, ja kaivaa siniset töppöset laukustaan. Ne ovat vielä hieman liian isot.

             

                                                                                               Anna-Leena Koponen 03a